06.02.2009 19:11:24 - sama kohtalo kuin muilla?inhottava vai mukava?

Työpaikallani on naishenkilö, jolla on erittäin hankala maine. Siirryin muutama vuosi sitten tämän naisen kanssa työskentelemään, ja meillä on mennyt suht mukavasti, on ollut paljon huumoria ja avoimuutta, ja työtkin ovat hoituneet ihan kivasti.

Tämän naisen lähimmät työkaverit (entiset ystävät) ovat kuitenkin aina ajan myötä sairastuneet, ja hakeutuneet pitkille sairaslomille, (masennusta, alkoholiongelmaa, lääkkeitten väärinkäyttöä ym.).
Syy heidän pahaan oloonsa on heidän mukaansa juuri tämä nainen ja hänen luonteensa, joka kieltämättä on välillä aika hankala.

En joskus voinut uskoa juttuja, joita hänestä kerrottiin, koska pidin ja pidän edelleenkin hänestä, mutta nyt on tullut eteen sellaisia asioita, että nämä vanhat jutut väkisinkin tulee mieleen.

En tiedä oliko meidän ns. ystävyytemme hänen puoleltaan laskelmoitua. Joka tapauksessa nyt hän on näyttänyt luonteensa huonot puolet meille, huutoa ja raivoa pikkuasioista, kun kukaan ei osaa mitään, ja kaikki on tyhmiä ja hän inhoaa kaikkia ihmisiä.
Kaikki mitä hän itse ideoi on jotain suurta ja erinomaista, ja muiden pitää ihailla , kumartaa ja pokkuroida, vaan jos joku uskaltaa vähänkin kyseenalaistaa näitä ideoita, niin siitä seuraa huutoa ja raivoa, sekä mykkäkoulua, yhtäkkiä voi taas olla ihan normaali ja taas tunnin päästä raivona.
Tämä ailahtelevaisuus on henkisesti yllättävän rankkaa, koska ei ikinä tiedä millä päällä on esim. tunnin päästä.

Turha varmaan sanoakin, että joku muu kun keksii vaikka miten hyviä ideoita, niin tämä lyttää kaikki, ja kieltää pomoa hyväksymästä niitä.

Hän haukkuu ikävästi muita, kuka haisee hielle, kenen alapää haisee, kellä on rumia vaatteita, kuka taas on ruma ja lihava...tarkemmin ajatellen ei hänellä ole kenestäkään ikinä mitään hyvää sanottavaa.
Myös toisten kaappien penkominen on hänellä ikävä tapa, ja olenpa nähnyt hänen penkovan erään työntekijän käsilaukkuakin, eikä edes ymmärtänyt hävetä.

Jopa hänen pomonsa matelee ja mielistelee hänen edessään, eikä uskalla sanoa omaa mielipidettään missään asiassa, vaan myötäilee säälittävästi, ja onkin tällä käytöksellä aiheuttanut ilmapiirin huonontumista.
Jos tämä haluaa vapaata hän saa pitää koska haluaa, muilta se yleensä kielletään (onneksi meillä ei ole sama pomo).

Tämä ihminen on tosiaankin ihan mukava, niin kauan kun toinen ymmärtää olla kaikesta samaa mieltä, mutta onko tämä sittenkään ihan aidosti mukava, sitä olen miettinyt.
Niin ja kummasti on meille (hänen tällähetkellä lähimmille työkavereille ) alkanut maistua...arvatkaas mikä?